
Tässä tekstissä kehotan sinua hakemaan mukaan LYYn hallitukseen vuodelle 2020. Sen jälkeen perustelen sinulle, miksi se on järkevää omien kokemusteni valossa. Tekstin lopussa vedän argumenttini yhteen – ja nyt seuraa juonipaljastus: kehotan sinua edelleen hakemaan LYYn hallitukseen. Nyt, kun tiedät jutun juonen, let’s mennään!
Hakeminen hallitukseen ei juuri vaadi vaivaa (usko minua, sillä lähetin oman yhden tekstikappaleen pituisen hakemukseni samana päivänä, kun järjestettiin ratkaiseva edustajiston kokous, jossa hallitus valittiin). Riittää, että lähetät asiasta sähköpostia osoitteeseen paasihteeri(at)lyy.fi. Liitä mukaan vielä ansioluettelosi. Mikäli sinusta kuitenkin tuntuu, että kirjallinen ilmaisu jää kakkoseksi suusanalliselle ulosannillesi, riittää, että saavut kokoukseen 3.12. ja ilmoitat siellä halukkuudestasi lähteä mukaan hallitukseen. Tämän helpommaksi ei hakemista juuri enää saakaan.
Hakiessani itse hallitukseen pyrin hahmottamaan tulevaa vuotta muistellen aiempia kokemuksiani erilaisista luottamus- ja järjestöhommista. Luvassa olisi niiden perusteella varmaankin vähintään pitkiä kokouksia, haastavia päätöksiä ja pohdintaa oikeasta ja väärästä. Varmaan joukkoon mahtuisi lisäksi myös naurua, ikimuistoisia kommelluksia ja ratkiriemukkaita sattumia.
Näin kävikin – kaikkea tätä vuosi on sisältänyt, mutta en silti saa puettua sanoiksi kaikkea sitä, minkä tämä vuosi on tuonut mukanaan. Mikään lista tai sanallinen kuvailu, jonka osaisin laatia, ei kykene välittämään kaikkea sitä tunnetta, osaamista ja muistoja, joita tämä vuosi on tuonut mukanaan. Mikään aiemmin tässä elämässä kokemani ei ole vastannut sitä, mitä vuosi 2019 on tuonut mukanaan. Vuosi 2019 on ollut tapaamisia ministereiden ja kansanedustajien kanssa. Se on ollut pukeutumista banaaniksi ja hiippailua pitkin yliopiston käytäviä (ks. kuva). Se on ollut lausuntojen laatimista ja vappuriehan juontamista. Se on ollut aamuaikaisia herätyksiä. Se on ollut myöhäisillan pitsatilauksia. Se on naurattanut, itkettänyt, ilahduttanut, suututtanut, turhauttanut, innostanut, hymyilyttänyt ja riemastuttanut. Se on ollut tunteiden ja elämysten koko spektri.
Jos olisi pakko nostaa esiin yksi kantava teema, joka läpileikkasi tätä vuotta, olisi se ympäristö. Teeman siivittämänä allekirjoittanut päätyi muun muassa sanomalehteen, oli mukana järjestämässä neuvotteluita yliopiston ympäristötyön osapuolten välillä kuin valtakunnansovittelija ratkomassa Postin kiistoja ja oli mukana rakentamassa opiskelijajärjestöjen ja -aktiivien ympäristöjaostoa. Teemasta on riittänyt keskustelua niin somessa kuin kasvotusten ja on ollut hienoa huomata, kuinka aktiivista jäsenistömme on ollut sen tiimoilta. Teemasta myös riittää keskustelua tulevaisuudessa ja se kuvaa mielestäni hyvin ylioppilaskunnan roolia keskustelua ja uudistuvaa opiskelijakulttuuria fasilitoivana toimijana, joka omalla esimerkillään mahdollistaa ja kannustaa kokeilemaan uusia asioita kestävämmän opiskelijakulttuurin rakentamiseksi.
Vuosi 2019 on ollut myös hurja vaalien vuosi! Olkoon ollut kyse sitten omasta edustajistostamme, valtakunnanpolitiikasta tai EU-vaikuttamisesta, olemme tänä vuonna päässeet kukin vaikuttamaan tulevien vuosien kehitykseen monella rintamalla. Vaalit ovat myös opiskelijavaikuttamisen aikaa. LYY teki yhdessä ylioppilaskunta- ja opiskelijakuntarajat ylittävää opiskelijapoliittista vaikuttamista, jotta meille tärkeitä, opiskelijoiden hyvinvoinnin lisäämiseen tähtääviä teemoja edistettäisiin kaikilla mahdollisilla valtakunnallisilla areenoilla. Vaalien melskeessä ylioppilaskuntamme on myös täyttänyt jo huikeat 40 vuotta. Nyt tarvitaan uusia luotseja viemään tätä yhteisöämme kohti seuraavaa vuosikymmentä. Tarvitaan ihmisiä, jotka haluavat tehdä ylioppilaskunnastamme entistä paremman paikan.
Maailma ei nimittäin tule valmiiksi vuodessa – sen olen saanut huomata. Kun on monta rautaa tulessa, tarvitaan myös monta seppää työhön. Tänä vuonna sain tehdä töitä LYYssä uskomattoman joukon kanssa. Me taoimme ja alasin hehkui. Ahkiomaantien paja hohkasi välillä kuin sauna, kun yritimme vaikuttaa asioihin niin, että jäsenistömme voisi paremmin ja saisi äänensä laajemmin kuuluviin. Siinä samalla, kun varjelimme ja ylläpidimme opiskelijakulttuurin, -politiikan ja -elämän liekkiä maailman tuiverruksissa, syntyi myös ystäviä. En olisi koskaan voinut kuvitellakaan, millaisia kokemuksia pääsin jakamaan heidän kanssaan. Olipa sitten kyse myöhäisistä junista, joissa nauru raikasi tai toimiston aamupalavereista, joissa pohdimme kaikkea maan ja taivaan väliltä, on kaikkein ilahduttavinta ollut se, kuinka olen saanut jakaa kaiken tämän vuoden aikana tapahtuneen heidän kanssaan.
Kuten sanoin, mikään lista ei riitä kuvaamaan kaikkea sitä, mitä vuosi LYYn hallituksessa voi pitää sisällään. Sanon ”voi”, koska aivan kuten en osannut täysin ennustaa omaa vuottani, olisin aivan yhtä pätemätön aavistamaan, millainen sinun vuotesi hallituksessa voi olla. Mutta jos mikään indikoi mitään, sanoisin, että kaiken ennustamattomuuden keskellä yksi asia on varmaa: vuotesi olisi kaikin tavoin unohtumaton. Se muovaisi sinua. Se toisi esiin sinusta puolia, joita et ehkä aiemmin ole huomannut. Se antaisi mahdollisuuksia. Se avaisi ovia. Sen verran tiedän.
Joskus toimiston arki on toimiston arkea. Joinakin päivinä tekisi kaikkea muuta kuin näitä hommia. Se kuuluu asiaan. Siinä ei ole mitään väärää, vaan se kertoo siitä, että elämä ei voi jumiutua vain yhden asian ympärille. Joskus haluaa spontaanisti halata työkavereitaan ja toisina päivinä olisi mieluummin puhumatta kenellekään. Joskus säntää toimistolle hihkuen innosta, jonka uusi idea saa aikaan. Toisina päivinä yksittäisen somepäivityksen kirjoittaminen tuntuu vievän kaiken energian eikä siltikään tule valmista. Kaikki tämä kertoo, että loppujen lopuksi vuosi LYYn hallituksessa on tavallista elämää kaikkine huippuineen ja aallonpohjineen. Se on tavallisten ihmisten tavallista elämää. Ei kukaan nimittäin odota sinun olevan seppä mukaan lähtiessäsi. Ei kukaan odota sinun olevan seppä sulkiessasi toimiston oven perässäsi viimeisen kerran vuoden lopussa.
Kaikki haasteet ja onnistumiset, joihin vuoden aikana olen törmännyt, olen saanut jakaa uskomattoman yhteisön kanssa. Se yhteisö ei ole ainoastaan Ahkiomaantien konttorin sisällä, vaan kaikkialla yliopistossamme. Se on läsnä hankifutiskisoissa, vappuriennoissa Jätkänpatsaan lakituksessa, vaikeissakin keskusteluissa ja tiukoissa kokouksissa. Tanssilattioilla ja lounaskahviloissa. Siitä tässä koko hommassa on mielestäni loppupeleissä kyse: työstä näiden kaikkien ihmisten ja heidän paremman opiskelijaelämänsä eteen. Sitä varten minä olen mennyt toimistolle niinäkin päivinä, kun mieli tekisi jotain aivan muuta. Sen vuoksi olen avannut suuni silloinkin, kun tahtoisin olla hiljaa.
Vaikka kuulostaakin, että olen tehnyt pyyteetöntä laupeudentyötä, koen saaneeni myös saman verran takaisin itselleni. Minua on tuettu, minua on haastettu ja minua on autettu näkemään kauemmas omien ajatusmallieni ulkopuolelle. Siitä olen äärimmäisen kiitollinen. Olen nimittäin saanut tästä vuodesta jotain, mitä en ehkä muuten olisi koskaan saanut. Mitä se on? En varmasti koskaan osaa sanoin sitä selittää. Ansioluettelossa sanoittaisin asioita varmaankin johtajakokemuksella, organisointikyvyllä tai substanssiosaamisella vastuusektoreistani. Sinulle tahdon kertoa kaikesta tästä kuitenkin seuraavasti:
Vuosi LYYn hallituksessa lähenee minun osaltani loppuaan. Pajassa takominen kuitenkin jatkuu. Ahjo hehkuu eikä liekki sammu, vaan tulessa loistaa paremman tulevaisuuden sampo. On sinun vuorosi puhaltaa liekki taas entistä kirkkaampaan loimuun ja takoa. Tuo mukaasi se ääni, jolla tulevaisuutta rakennetaan. Tuo mukaan kaikki kokemuksesi ja kokemattomuutesi. Tuo mukaan itsesi juuri sellaisena kuin olet ja näet, kuinka kaikki se riittää. Maailma on tyhjä taulu, ota käteesi kynä ja jätä siihen oma jälkesi. Hae mukaan LYYn hallitukseen.
Allekirjoittanut on toiminut Lapin yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen varapuheenjohtajana vastaten talous-, ympäristö-, kehitysyhteistyö-, kansainvälisyys-, kunta- ja vaaliasioista vuonna 2019.
– Juho Keränen