Hei kaikille ja oikein reipasta marraskuun loppua!  

Mie olen Miia ja olen kuluneen vuoden ajan toiminut LYYn hallituksessa koulutuspolitiikka-, työelämä- ja viestintävastaavana. Ajatus ylioppilaskuntatoiminnasta ja hallitukseen hakemisesta oli jo hetken aikaa muhinut takaraivossa ja marraskuussa 2018 päätin lähettää hakemuksen! Tätä päätöstä en ole katunut, olin harkinnut hakemista tarkkaan ja jo pidemmän aikaa ja toiminta on ollut lähtökohtaisesti odotusteni mukaista. Tietysti aina mukaan mahtuu yllätyksiä ja kaikkea ei voi ennustaa, mutta esimerkiksi tehtävän kuormittavuuden ja omat valmiuteni niihin olen osannut arvioida oikein. Väillä on ollut kiireisempää kokoustamista ja edustamista ja välillä puolestaan enemmän aikaa Netflixille ja piirtämiselle, eli mun tärkeille rentoutumiskeinoille keskellä kiireistä arkea.  

Omien valmiuksien ja taitojen arvioinnin onnistumiseen vaikutti varmasti se, että olin jo kaksi vuotta toiminut ainejärjestöni Lastun hallituksessa ja päässyt jo siellä kehittämään itseäni ja testaamaan osaamistani. Ensimmäisen hallitusvuoteni Lastussa toimin edunvalvojana ja viestintävastaavana ja toisena vuonna puheenjohtajana. Matkaa vaikuttajana tuntui luontevalta jatkaa tästä LYYn hallitukseen, ja ylioppilaskunnan toiminta olikin tullut koko ajan tutummaksi ainejärjestöaktiivina. Lisäksi järjestötoiminnasta koen saaneeni myös uutta potkua opintoihini ja usealla kurssilla olen voinut esimerkiksi esseisiin ammentaa kokemuksistani hallituksessa.  Jatkuva omien taitojen ja osaamisen reflektointi on auttanut kehittymään ja edesauttanut uuden oppimista ja hakeminen ylioppilaskunnan hallitukseen tuntui sopivalta seuraavalta askeleelta edelleen kehittyä ja oppia uutta. Nyt minun opinnot alkaa jo olla loppusuoralla ja kasvatustieteen maisterin titteli häämöttää. Seuraava haaste ja itsensä kehittämisen paikka onkin siis valmistuminen ja siirtyminen työelämään opintojen parista! 

LYYn hallitusvuoden aikana valmiuteni itsearvioitiin ovat vain kehittyneet. Ahkiomaantien toimisto on turvallinen paikka tehdä virheitä, kysyä neuvoa ja tulla kuulluksi. Välillä hymyilyttää ja naurattaa niin, että poskiin sattuu ja välillä tekisi mieli jättää koko homma sikseen. Sellaista se elämä kuitenkin on, aina ei voi elää sitä elämän parasta aikaa mutta toisaalta taas ei ole niin suurta kuoppaa, josta ei pääsisi ylös tai ongelmaa, jota ei voisi ratkaista, varsinkin kun toimisto on täynnä huikeita tyyppejä valmiina auttamaan. Pienet ja suuret jutut koetaan yhdessä ja välillä vaan tehdään kaikkea muuta mitä olisi pitänyt. Ja just ne hetket on yleensä niitä, joiden aikana parhaat ideat syntyy ja ajatukset ehtii jäsentyä tarpeeksi, jotta ollaan valmiita tarttumaan seuraaviin haasteisiin. Muutama viikko sitten törmäsin käsitteeseen “aivosumu.” Ajattelisin, että aivosumusta on kyse juuri silloin, kun omia ajatuksia on vaikea pitää kasassa, eikä oikeastaan edes haluaisikaan perehtyä mihinkään toimiston palapeliä haastavampaan. Olen tullut siihen tulokseen, että paras keino aivosumun hälventämiseen on jutella kavereille mieltä painavista jutuista ja kertoa omasta tilanteesta ääneen. Tällöin ne kaveritkin tietää, että et ole sillä hetkellä ihan täydessä terässä ja se on ihan ok. Aina ei tarvitse jaksaa antaa 110%, joskus sitä riittää vähän vähemmänkin. Näissä tilanteissa on kokemukseni mukaan apua myös kunnon yöunista ja to do –listoista, mutta toisten tuella on silti ihan korvaamaton vaikutus aivosumun hälvenemiseen.  

Tästä vuodesta on jäänyt käteen monia taitoja ja mahtavia muistoja. Yksi tärkeimmistä oppimistani asioista on se, että täytyy uskaltaa avata suunsa oman asian puolesta. Asia voi olla suuri tai pieni, mutta jos omaa kantaansa ja ajatuksiaan ei sano ääneen, niin ei tilanne myöskään etene, ainakaan siihen haluttuun suuntaan. Siksi olen tietoisesti harjoitellut oman mielipiteeni sanomista ja pyrkinyt kehittämään ilmaisutaitojani selkeiksi ja asiantunteviksi. Tähän opetteluun on LYY tarjonnut turvallisen alustan ja tuen, jota olen itseni kehittämiseen tarvinnut. Parhaimmat muistot tältä vuodelta liittyvätkin juuri saamaani yhteisön tukeen, oli kyseessä sitten palaute seminaariruuista, juontaminen opiskelijaradiossa tai ilmapallojen täyttäminen heliumilla. Lisäksi muistelen lämmöllä niitä hetkiä, kun ollaan kaikki naurettu yhdessä vedet silmissä joko neukkarin pöydän ääressä toimistolla tai junassa ravintolavaunun yläkerrassa. Samoin tätä vuotta muistellessa tulee mieleen ne illat, kun pelattiin porukalla Besserwisseriä, vietettiin bingokaronkkaa ja seikkailtiin Muurolaan ryhmäytymään. Vaikeitakin hetkiä on ollut, mutta niistäkin päällimmäisenä mieleen on jäänyt toisilta saatu tuki ja tunne siitä, että viime kädessä me ollaan kaikki samassa veneessä ja pyritään kohti yhteistä päämäärää. Näitä juttuja muistellessa sitä kokee olevansa aika onnekas, kun on päässyt osaksi näin hienoa porukkaa ja saanut kokea niin upeita hetkiä! 

Kaiken kaikkiaan olen nauttinut tästä vuodesta ja sen tuomista haasteista ja mahdollisuuksista. Kannustan ehdottomasti kaikkia kiinnostuneita hakemaan LYYn hallitukseen, sillä tämä vuosi on ollut täynnä mahtavia hetkiä ja oppimisen kokemuksia: pääsin kulkemaan vappukulkueen kärjessä, opin käyttämään Facebook -liveä, tutustuin huikeisiin tyyppeihin, laajensin omia verkostojani, kehitin organisointitaitojani ja matkustin ensimmäistä kertaa Vaasaan, Kuopioon ja Lahteen! Ja kirjoitinpa muuten vielä ensimmäistä kertaa tämmöisen blogikirjoituksenkin!  

Tsemppiä vielä vikoihin rutistuksiin ennen joululomaa ja nähdään ensi viikolla edustajiston kokouksessa! <3 

-Miia-