Anna jokaisen olla ainutlaatuinen

10.10.2018

 

Rohkeus, uskallus ja kunnioitus, tuttuja sanoja meille kaikille. Niitä käytetään usein monissa eri yhteyksissä. Joskus ne onnistuvat kuvaamaan juuri niitä asioita, joita niillä tarkoitetaan. Aina kuitenkaan eivät. Monesti ne vain jäävät kumisemaan onttoina täytesanoina vailla todellista merkitystään. Tässä #kerromeille -kampanjassa ne ovat kuitenkin kolme sanaa, joihin se pohjimmiltaan perustuu. Rohkeuteen tuntea ja ajatella, uskallukseen myöntää ja puuttua sekä muiden ihmisten kunnioittamiseen sellaisina kuin ovat ja tuntevat. Tarkoitus on saada meidät kaikki ajattelemaan omaa toimintaamme osana kirjavaa ihmisjoukkoa, jossa jokaisella tulee olla oikeus olla ainutlaatuinen ja hyväksytty omana itsenään.

 

Rohkeus ja uskallus ovat sanoja, joilla on tiivis yhteys. Uskallus asioiden tekemiseen vaatii rohkeutta. Etenkin häirintäasioista puhuttaessa rohkeus on ensimmäinen askel siihen puuttumisessa. Vaatii rohkeutta uskaltaa nostaa esiin ja puuttua toimintaan, joka saattaa pahimmillaan jättää hyvinkin syvät arvet. Todellista rohkeutta on uskallus puuttua, uskallus tuntea ja myös uskallus myöntää. Me emme voi ulkopuolelta mennä sanomaan, mitä joku muu saa tuntea. Häirintä on, kuten todettua kampanjan jo alussa, aina subjektiivinen käsite. Kaikki me koemme eri tavalla, mitä on häirintä ja miten se kulloinkin ilmenee. Me emme voi mennä määrittelemään häirintää käsitteenä kokonaisvaltaisesti kaikkien puolesta. Me voimme ainoastaan yrittää ymmärtää. 

 

Rohkeus on uskalluksen ensimmäinen askel. Vaatii rohkeutta uskaltaa muuttaa asioita tai puuttua niihin. Rohkeutta on myös uskallus myöntää itselleen tehneensä väärin. Koska rohkeus ja uskallus kulkevat käsi kädessä, vaatii rohkeutta uskaltaa olla oma itsensä ja joskus on myös yllättävän vaikeaa antaa muiden olla sellaisia kuin ovat. Uskallusta vaatii myös häirinnästä puhuminen ja siihen puuttuminen. Leimautumisen pelko tai se miten muut suhtautuvat asiaan voivat kaihertaa mieltä syvältä asti, eikä asiaa ainakaan helpota se, jos ei ole ketään kenelle uskaltaa puhua. Tässä saavumme koko kampanjan ytimeen. Muutos yhteisön toimintatavoissa ja -kulttuurissa alkaa siitä että epäkohdat tunnistetaan ja niistä keskustellaan. Häirintä ylipäänsä terminä on tässä merkityksessä, miten se tässä yhteydessä tunnetaan on noussut valtavirran keskustelunaiheeksi varsin hiljattain ja siten tunnustettu ilmiönä eri yhteiskunnan osa-alueilla. Se on omalla tavallaan positiivinen asia, sillä ongelmiin ilmiöinä ei voida puuttua ennen kuin ne tunnustetaan. 

 

Se että voimme jokaisen antaa olla ainutlaatuinen, vaatii sitä että me annamme jokaiselle tilaa olla sellainen kuin on. Kunnioitamme jokaisen omaa tilaa sellaisena kuin kukin sen kokee. Lapin yliopisto on jo tällä hetkellä yksi Suomen yhteisöllisimmistä korkeakouluista ja siksi me haluamme tehdä siitä entistä paremman opiskeluyhteisön meille kaikille. LYY tuomitsee kaiken häirinnän, kiusaamisen ym. toiminnan, joka meidän kaikkien yhteisessä yliopistossamme ja sen vaikutuspiirissä tapahtuu. Me haluamme että jokainen opiskelija, henkilökunnan jäsen sekä kaikki muutkin tuntevat olevansa hyväksyttyjä sellaisina kuin ovat ja ennen kaikkea kunnioittavat toisiaan ainutlaatuisina ihmisolentoina. Me haluamme olla myös omalta osaltamme edistämässä tätä kehitystä koko ympäröivässä yhteiskunnassamme, sillä emme ole mikään muusta yhteiskunnasta erillinen saareke, vaan yliopistona kehityksen ja sivistyksen etuvartio. Meillä on velvollisuus puhua näistä asioista ja tehdä kaikkemme niiden eteen. Me annamme kaikkien olla ainutlaatuisia. Siksi jos koet häirintää, havaitset sitä tai jos sinua askarruttaa mitä se on #kerromeille

 

Otto Ikävalko
hallituksen jäsen

 

LYY:n tasa-arvo ja yhdenvertaisuussunnitelma